Tutustuin Tikkurilan seurakunnan apupapin blogiin, kun etsin hyvää esimerkkiä tekeillä olevaan seurakuntien sosiaalisen median oppaaseen. Esittelin Satu Huttusen Apupapin papupata -blogia erään seurakunnan työntekijöille pitämässäni koulutuksessa. Ensimmäinen kysymys – ilman, että kukaan meistä oli tutustunut blogiin päälipuolista vilkaisua syvemmin – ei ollut yllätys:

Mistä tietää, ettei pappi kirjoittele blogiinsa, mitä sattuu?

Ongelma on todellinen. Papeilla tuntuu olevan tarvetta sooloilla. Saarnoista ja toimituksista, jopa blogeista (ainakin Karjalohjalla), silloin tällöin tehdään kanteluita.

Eikö totuus ole kuitenkin se, että lööppipapit ovat pieni prosentti kaikista suomalaisista paimenista niin luterilaisessa kirkossa kuin järjestöissä tai vapaissa suunnissa? Tavallinen apupappi tuskin julkaisee blogia päästäkseen valtakunnan uutisiin.

Blogiohjeistus vapauttaa

Riippumatta siitä kuinka suuri uhka seurakunnan työntekijöiden nettitörttöily on, seurakunnissa olisi hyvä luoda jonkilaiset ohjeet bloggaamiselle ja muulle netissä näkymiselle. Hengenihmisille ei pitäisi lyödä raameja kaulaan. Ohjeistus toimisi paremmin rohkaisevana ja kannustavana työkaluna.

Ohjeistukseksi (käyttöopastuksen lisäksi) riittäisi yhteiset ideat siitä, millaisia asioita meidän seurakunnassa yleisesti, tänä vuonna ja tällä kvartaalilla halutaan painottaa.

Missä seurakuntamme on paras?

Kaikki seurakunnat ovat erilaisia. Sen pitää näkyä blogissa. Ehkä olisi syytä miettiä, millainen seurakuntamme identiteetti on, missä olemme parhaita tai (jos parhaus ei sovi pirtaan), mitä erityistä haluamme saada aikaiseksi?

Seurakunnan ydintehtävä on varmasti jotain evankeliumin julistamisen ja Raamatun opettamisen vaiheilla. Kaikkea niihin liittyvää voi ilmaista monella tavalla jopa blogissa.

Tänä vuonna Afrikassa

Tämän vuoden teema voi olla lähetystyö Afrikassa. Ensi vuonna fokus voidaan siirtää kotimaiseen diakoniaan tai Vanhan testamentin Kristus-ennustuksiin.

Rajalliset resurssit eivät riitä kaikkeen kerralla edes isossa seurakunnassa. Parempi keskittyä yhteen ja tehdä se kunnolla kuin sorkkia vähän yhtä, toista ja kolmatta.

Kvartaaliajattelu seurakunnassa

Isompia kokonaisuuksia kannattaa pilkkoa. Jos vuosineljännes tuntuu liian lyhyeltä ajalta, mikä estää pätkiä isot teemat puolivuosittaisiksi alateemoiksi.

Oleellista on, että sanoma menee perille ja tekemisestä tulee mielekästä niin bloggaavalle apupapille kuin twiittaavalle vahtimestarillekin. Näin seurakunnan johtaja, kirkkoherra tai viestintävastaava voi itsekin keskittyä oleellisempaan kuin vahtaamaan blogipapin rivinvälejä.

Janne Ansaharju | Artikkelit: 23

Olen sisältömarkkinoinnin evankelista, kuten isossa maailmassa tavataan sanoa. Missioni on viedä Sanaa kaikelle kansalle julistamalla viestinnän autuudesta. Innostun luonnosta, bloggaamisesta ja lippupallosta.