Kirkollisten viestijöiden palstalla nousi mielenkiintoinen keskustelu huumorin käytöstä viestinnästä. Jutun juurta kirvoitti Helsingin piispan toimiston twiitti:

Oikeastaan homma käynnistyi siitä, kun joku ihmetteli, onko tällaisia twiittejä suoltava tili ollenkaan Piispan toimiston hallinnassa, vai täysi feikki? Viestijät pitivät ihmettelijän tiukkapipoisuutta outona luonnonoikkuna. Kiinnostuin asiasta siksi, että yhtään Piispan toimiston letkautusta arvostelevaa kommenttia ei näkynyt. No, jokunen niitäkin tuli, kun uskalsin kritisoida viestin huumorin tasoa ja sopivuutta millekään organisaatiolle.

Uskaltaako huumoria käyttää?

Huumori on niin vaikeaa viestinnässä, että suosittelen käyttämään sitä hyvin varovaisesti. Huumori yleensä avautuu vain niille, jotka tuntevat humoristin. Toimistoa tai kasvotonta organisaatiota ei oikeastaan voi tuntea niin, jotta huumori avautuisi. Tosin, Helsingin rakennusvirasto on onnistunut sopivalla kepeydellä sulattamaan some-kansan sydämet. Rakennusvirastolla on yli 11 000 seuraajaa Twitterissä. Rakennusvirastokaan ei varsinaisesti näyttäydy koomikkona.

Huumori on elämän suola. Ilman sitä näivetyisimme tiukkapipoisuuteemme. Mietitään silti aina ensin, miten ja millaista huumoria käytämme virallisissa yhteyksissä.

Huumoria – kuten ei muutakaan viestintää – ei voi arvioida omista lähtökohdistaan. Jos joku naurattaa minua, se ei tee siitä sopivaa huumoria seurakunnan viestintään tai mihinkään viralliseen yhteyteen. Hyvää huumoria on sellainen, mikä uppoaa kohderyhmään.

Katleena Kortesuo on kerännyt SlideShare-esitykseensä joitain perusajatuksia siitä, millainen huumori sopii ja ei sovi järjestöviestintään. Tiivistetysti voisi kai sanoa, että hyväntahtoista ja itseensä kohdistuvaa huumoria (itseironia) voi käyttää virallisessa viestinnässä. Toisaalta, vähemmistöille ei sovi nauraa, eikä seksuaalisuudesta kannata veistellä. Minä raittiusmiehenä lisäisin kiellettyjen listaan myös alkoholin. Siitä harvoin saa hyvää läppää.

Pidetään mielessä myös se, että viestintää voi keventää muullakin kuin vitseillä. Pieni pilke silmäkulmassa tekee silti viestinnästä kiinnosvamman. Henkilöiden esiin tuominen auttaa saamaan pois turhan vakavuuden ja helpottaa huumorin ymmärtämistä.

Muista: Jos huono heitto lähtee näppäimistöstä, sitä voi aina pyytää anteeksi.

Janne Ansaharju | Artikkelit: 23

Olen sisältömarkkinoinnin evankelista, kuten isossa maailmassa tavataan sanoa. Missioni on viedä Sanaa kaikelle kansalle julistamalla viestinnän autuudesta. Innostun luonnosta, bloggaamisesta ja lippupallosta.


porno indir gay porno gay porno porno indir gay hikayeleri istanbul escort istanbul escort