Viestintä on hauskaa, varsinkin jos siitä sattuu tykkäämään. Vielä parempi, jos muutkin tykkäävät varsinkin siinä organisaatiossa, jossa kulloinkin satut viestimään. Viestintä rakentaa brändiä ja luo sitä kautta todellisuutta, jos todellisuus vastaa viestinnän luomaa brändiä, niin alkaa brändi jossain vaiheessa myös ohjata todellisuuden muodostusta. Halu toimia valitun brändikuvan mukaisesti heijastuu tekemiseen.

Mistä sitten tietää, onko viestintä tehokasta. Tunteeko kukaan brändiä, jota on rakennettu vuosien ajan voimia säästämättä? Varmasti tuntee, mutta mitä sitten?

Viestinnän tehokkuuden mittaamisen mielekkyys

Voidakseen tietää, mikä on tuloksellista viestintää, on seurakunnan ennemmin tai myöhemmin päätettävä mittareista, joilla viestinnän tuloksellisuutta mitataan. Mittarien valinta taas on suoraan riippuvaista siitä, mitä tuloksia viestinnältä halutaan. Tässä vaiheessa keskustelua viestinnän houkuttelevuus alkaa rapista. Ei kai viestintää voi pitää tulosvastuullisena toimintana? Kyllä voi ja pitääkin. Vain tulosvastuullinen toiminta, jonka tehokkuutta mitataan oikeilla mittareilla voi taata sen, ettei viestintä ole rahan repimistä tuuleen, eli touhua, joka vie energiaa, aikaa ja resursseja ilman mitään palkitsevaa tulosta.

Viestintää suunnitellessa on tärkeää päättää niistä tavoitteista, joita viestinnältä halutaan. Tavoitteet tuottavat mittareita, joilla on mahdollisuus mitata viestinnän kohdennuksen tehokkuutta. Otetaan esimerkki.

Seurakunta A asettaa tavoitteekseen jäsenmäärän kasvattamisen siten, että vähintään kolme uutta jäsentä liittyy seurakuntaan kuluvan vuoden aikana. Tavoite on maltillinen. Jos tavoite on jäsenmäärän kasvattaminen, niin Facebook tykkääjien määrällä ei ole varsinaisesti muuta kuin välillistä merkitystä.  Mikäli tykkääjien määrä muuntuu liikenteeksi seurakunnan omille nettisivuille ja sitä kautta kasvaviksi tapahtumakävijä määriksi, ollaan jo lähellä tavoitteen täyttymistä. Jos seurakunnalla on 500 facebook tykkääjää, mutta sen jäsenmäärä ei kasva kuluvana vuonna yhdelläkään on viestintä epäonnistunut. Toisaalta vaikka tykkääjiä olisi vain 50, mutta jos seurakuntaan liittyy 4, niin tavoite on ylitetty, olettaen tietenkin, että Facebook mainonnalla on ollut rooli kyseisten ihmisten matkassa kohti uskoa ja seurakunnan jäsenyyttä.

Tavoitteet ja niiden täyttyminen ratkaisee viestinnän tehokkuuden. Viestinnän tehokkuuden mittaaminen voi tuntua seurakuntaympäristössä liian maailmalliselta tavalta, täyttäähän viestintä sentään osaltaan lähetyskäskyä.

Epäonnistuminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä resurssia, vaikka siinä on voinutkin palaa rahaa niin, että tekee pahaa. Hukkaan heitetyksi resurssit muuttuvat vasta sitten, kun tuloksia kieltäydytään mittaamasta ja mittaustuloksia hyödyntämästä.

Toisaalta aina on pelko, että mittaaminen paljastaa toiminnan tehottomuuden. Vuosien hukattu työ ja väärinkohdistetut voimavarat kasaavat jo edeltä viestijän harteille taakkaa, vaikka ei pitäisi. Onhan kuitenkin viime kädessä parempi huomata vaikkapa viiden vuoden jälkeen, ettei keisarilla ole sittenkään vaatteita, kuin jatkaa maineensa ja keinotekoisen mielenrauhansa säilyttämiseksi toimintaa, jonka lapsikin kykenee osoittamaan itsepetokseksi.

Epäonnistuminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä resurssia, vaikka siinä on voinutkin palaa rahaa niin, että tekee pahaa. Hukkaan heitetyksi resurssit muuttuvat vasta sitten, kun tuloksia kieltäydytään mittaamasta ja mittaustuloksia hyödyntämästä. Onnekas epäonnistuja oppii nopeasti tekemään asioita oikein ikuisen “onnistujan” repiessä rahaansa tuuleen ilman toivoakaan tiedosta hyötyykö siitä kukaan.

Aika on viestiä ja aika on mitata, aika on tulosten ja aika kehittää viestintää. Viestinnän lisäksi tärkeätä on oikeastaan vain nauttia kiitollisuudella elämästään Jumalan lapsena.

 

Matti Johannes Lahtinen | Artikkelit: 13

Olen huutavan ääni korvassa, puhuja ja matkasaarnaaja. Olen sosiaalisen median seikkailija ja blogosfäärin supernova. Uskon viestinnän voimaan ja ihmisten kohtaamiseen.