Tarjosin viestintäkoulutusta erääseen seurakuntaan ja minulle sanottiin, että kannattaa tarjota ”maaseurakuntiin”, joissa ei ole omaa tiedottajaa.

Minulle kävi niin kuin ei kauppalopolle (eikä evankelistalle) saa koskaan käydä: Epäilin tuotettani – onko seurakuntien viestintä niin hyvällä mallilla, etteivät he tarvitse siinä apua.

Epätoivossani otin käteeni Seurakuntien viestintäkirjan. Luettuani sivulle 33 asti, eli ”Viestintä on kirkon perustyötä” -luvun loppuun, itsekunnioitukseni oli kivunnut normaaliin. Karoliina Malmelinin ansiokas kirja oli palauttanut ammattiylpeyteni, jota ei muuten mainita 7 kuolemansynnin listalla.

Voin siis lämpimästi suositella kirjaa kaikille seurakuntaviestinnän ammattilaisille ja vapaaehtoisille. Pakolliseksi lukemistoksi sen voisi kirkkolaissa julistaa kirkkoherroille ja muille esimiesasemassa oleville ”viestintäjohtajille”. Teologisessa ja muissa seurakunnallisissa opinahjoissa pulpettia kuluttavien opintopisteitä se toivottavasti jo täydentääkin.

Ettei tulta ilman Pyhää henkeä, poimin kirjan suurimmaksi ansioksi sen, miten Malmelin palauttaa seurakuntaviestinnän Raamattuun.

Alussa oli Sana, kuten evankelista Johannes kertoo. Kaikki profeetat ja enkelit ovat olleet viestintuojia, jotka ovat antaneet Jumalalle äänen omien aikalaistensa keskellä. Kun Jeesus itse eli maan päällä, hän puhutteli ihmisiä rikkain vertauskuvin ja julisti kaikilla teoillaan Jumalan valtakuntaa. Kirkon jäsenet jatkavat tätä työtä saarnaamalla, julistamalla ja keskustelemalla, toisin sanoen viestimällä.

Kirjan toinen, ei niin pyhä, mutta viestinnän kannalta yhtä tärkeä, teesi on tiedottamisen laajentaminen viestinnäksi.

Tiedottamisen suosiminen viestinnän sijaan on usein merkki haluttomuudesta nähdä vaivaa tai siitä, että viestinnän vuorovaikutteinen luonne on päästetty unohtumaan.

Malmelin käsittelee tasapuolisesti sisäistä ja ulkoista viestintää (markkinointiviestintää) sekä kriisiviestintää. Viestinnän murroksesta kertoo se, että yleisluontoisessa teoksessa on oma luku verkkoviestinnästä. Strategisuutensa vuoksi teoriapainotteisessa kirjassa on myös mukavasti käytännön neuvoja.

Kirja on kirjoitettu luterilaisten seurakuntien näkökulmasta ja niiden tarpeeseen, mutta ennen kuin kukaan ehtii kirjoittaa vapaiden seurakuntien viestintäkirjaa, kannattaa helluntailaisten, vapaakirkollisten, baptistien, metodistien ja muiden kristillisten seurakuntien tarttua Malmelinin auttavaan käteen – ekumenisessa tai yhteiskristillisessä hengessä, whatever.

Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, lainaukseni ovat kirjasta: Malmelin, Karoliina, 2013: Seurakuntien viestintäkirja. Kirjapaja, Helsinki.

Janne Ansaharju | Artikkelit: 23

Olen sisältömarkkinoinnin evankelista, kuten isossa maailmassa tavataan sanoa. Missioni on viedä Sanaa kaikelle kansalle julistamalla viestinnän autuudesta. Innostun luonnosta, bloggaamisesta ja lippupallosta.