Viestintä on tapa rakentaa todellisuutta. Vaikeneva seurakunta, jolla ei ole säännöllistä viestintää, luo ympäristöönsä itsestään kuvan salaseurana, sisäänpäin lämpeävänä piirinä, johon ei kaivata muita. Viestimättömyys on viesti itsessään.

Seurakunta, joka ei viesti, ajautuu helposti tilanteeseen, jossa muut, seurakuntaan kuulumattomat viestivät sen puolesta rakentaen seurakunnalle imagoa, eli brändiä. Ulkopuolisten rakentama brändi on harvoin positiivinen, kuten mm. vanhoillislestadiolaiset ovat saaneet huomata.

Joku viestii aina. Joku luo ulkoista kuvaa puhuen puskaradiossa oman agendansa mukaisia puheita. Ja ympäristö uskoo. Muiden luoma kuva esimerkiksi edellä mainitusta herätysliikkeestä on surullinen. Se piirtyy kuvana ajasta jälkeen jääneenä, naisia sortavana ja pedofiileja suojelevana lahkona, jonka olemassaolo uhkaa suomalaista elämäntapaa. Totuus voi olla aivan toinen, mutta kukaan meistä ulkopuolisista ei tiedä sitä. Miksi?

Viestimätön, itseensä sulkeutunut yhteisö on ulkopuolisten luoman kuvan varassa ja se kuva on harvoin oikea.

Pahimmillaan viestinnän tarpeeseen herätään vasta, kun otsikot kirkuvat skandaaleja. Siitä eteenpäin viestintä on pelkkää palomiestoimintaa, se keskittyy kumoamaan vääriä väitteitä yleisön pyöritellessä päätään epäuskoisena luottaen edelleen ulkopuolisten luomaan kuvaan.

Toisten luomaa virheellistä imagoa on perinjuurin vaikea muuttaa kriisiviestinnällä, varsinkin kun sekin tulee yleensä jälkijunassa, vahingon jo tapahduttua.

Seurakunnan on hyvä miettiä viestintäänsä ja sen kautta omaa ulkoista kuvaansa eli brändiään jo ennen kuin ensimmäiset skandaaliotsikot syntyvät.

Jos seurakunnalla on viestintäsuunnitelma, jota noudatetaan ja sen rinnalla kriisiviestintäsuunnitelma, niin muuttuu seurakunnan rooli reaktiivisesta perässäjuoksijasta aktiiviseksi imagon rakentajaksi, joka omalla hyvin suunnitellulla ja laadukkaasti toteutetulla viestinnällään hankkii yhteisönsä hyväksynnän ja aseman arvostettuna toimijana.

Kun luo itse brändin, jota viestii aktiivisesti muille, niin ei tarvitse uhrata kaikkia liikeneviä resursseja muiden luoman mahdollisesti negatiivisen brändikuvan korjaamiseen. Siinä on jo riittävästi syytä nimetä, joku innokas viestintävastaavaksi ja antaa hänelle edes jonkinlaiset resurssit.

Matti Johannes Lahtinen | Artikkelit: 13

Olen huutavan ääni korvassa, puhuja ja matkasaarnaaja. Olen sosiaalisen median seikkailija ja blogosfäärin supernova. Uskon viestinnän voimaan ja ihmisten kohtaamiseen.